Kun mielen kipu on näkyvää: rohkeus puhua avoimesti

Nyt revitään kaikki haavat auki!

Mindscapen uuden podcastin Vartin ulinoiden ensimmäisessä jaksossa me jutellaan siitä, miten puhuminen avoimesti omista mielenterveyshaasteista on vaikuttanut elämään — ja miten se on ollut koko Mindscapen synnyn taustasyynä. Mitä käy, kun uskaltautuu avaamaan suunsa?

Jos joku olisi sanonut mulle kolme vuotta sitten, että tulisin kertomaan mun erittäin henkilökohtaista ja kipeää tarinaa julkisesti mediassakin asti, oisin saanut sydärin. En olisi silloin ollut mitenkään päin valmis puhumaan. Häpesin itteäni ja omaa tarinaani, koin olevani epäonnistunut ihmisenä kun olen vuonna 2014 harkinnut itsemurhaa. Koin, etten ole minkään arvoinen. 

Mulla omista kokemuksista puhuminen alkoi siitä, kun muutin Espanjaan kesällä 2021. Aluksi puhuin pienesti mun epävarmuuksista ulkomaille muuton suhteen, ja nopeasti huomasin saavani viestejä ja kiitosta siitä, että puhun. Oli monia, ketkä pystyi samaistumaan mun ajatuksiin ja kokemuksiin. Muiden viestit ja kannustus antoi rohkeutta puhua kokoajan enemmän ja yhä avoimemmin. Ihan sama mitä elämässä tekee – tärkeintä on vain päästä alkuun, ja kynnys siihen omaan tekemiseen madaltuu. Pätee myös mielen haasteista puhumiseen.

Alkuun pelkäsin, että mitä muut musta ajattelee kun kerron julkisesti omista epävarmuuksista, haasteista mielenterveyden kanssa, itsetuhoisuudesta ja traumoista. Nykyään en kuitenkaan enää jaksa esittää jotain muuta kuin mitä mä oikeasti olen. Mä oon ollut lapsesta asti hiljaa, mutta en jaksa enää. Mä olen riisunut itseni henkisesti alasti ja tuonut kaiken (okei ehkä 70%) julki. Kukaan ei voi käyttää näitä asioita mua vastaan, koska mä itse teen itseni näkyväksi niiden kautta – ja se tuo vapauden. Vapauden häpeästä. 

Sanoisin, että on vaikea käsitellä asioita, jos niistä ei koskaan puhu – silloin olet vain omien ajatuksiesi kanssa. Jokaisella meistä on vaikeita aikoja ja paskoja hetkiä. Mistä on tullut se ajatus, että ei saisi puhua? Mistä on tullut se ajatus, että puhuminen omista haasteista on huomion kerjäämistä? Eläminen aitona omana itsenään tarkoittaa myös haastavien kokemusten jakamista. Jos et voi puhua, sä joudut piilottelemaan osaa itsestäsi. Sitä osaa, joka tekee susta ihmisen. 

Kun on päässyt yli vaikeista asioista, on voimavaroja kertoa omaa tarinaa. Joku saattaa ajatella, että mielenterveysongelmista puhuminen on huomionhakuisuutta — ja siinähän ajattelee. Ja mitä sitten jos joku hakee huomiota? Sillekin on joku syy. Ihan sama mitä me ihmisinä tehdään, sille on joku syy. “Huomionhakuisuus” voi olla avunhuutoa. Mä itse sain kerran kommentin omaan tarinaani, että tämä on vain ”nyyhkytarina”, jolla kerätään jaksuhaleja ja tykkäyksiä. Mutta kun on selviytynyt paljon pahemmasta, tuollaiset kommentit ei mene ihon alle – päinvastoin, ne antavat vain helvetisti lisää voimaa jatkaa puhumista. Tuollaiset kommentit vaan todistaa sen, että meidän tulee puhua entistä kovempaa. 

Linkit Vartin ulinoihin:

Spotify https://open.spotify.com/episode/3hKD5UuRnwQL056XxqrfCL?si=Ti2iS5tiQ_-9uClo_aC5Qg

YouTube https://www.youtube.com/watch?v=35c6KvRa7UI

Muistahan ottaa meidän somet myös haltuun!

Nyt on aika puhua asioista, joista ollaan oltu hiljaa aivan liian pitkään.

-Nita